Interrail 2005

Taas mennään. Päivän kulkuvälineet ovat paikallisbussi, laiva ja monta junaa. Osa Stavanger-Kristiansund junista ajetaan uusilla Signatur-junilla, mutta mulle sattui taas veturijuna. Aikataulusta noita ei nimittäin voi erottaa. Vaunuja tässä junassa on vain kolme ja nekin vanhoja, suurin sallittu nopeus vain 130 km/h. Junassa on suhteellisen täyttä, mutta aavistelen että näitä päätypaikkoja ei voi varata. Veturina on kotoisasti El 18.

Kristiansundista matka jatkuu laivalla Tanskan Hirsthalsiin. Vaihtoehtoina ovat perinteinen laiva tai pikalaiva. En ole vielä päättänyt kummalla menen. Molemmat houkuttelevat omalla tavallaan.

Kristiansandiin päästyäni menin ensin ostamaan laivalipun, josta saa reililipulla 50% alennusta. Valitsin pikalaiva F/F Silvia Anan. Näin ollen jäi aikaa pienelle kaupunkikierrokselle ja perilläkin olen puoli tuntia aiemmin. Nyt odottelen terminaalissa laivaan pääsyä. Tässä laivassa on numeroidut istumapaikat.

Laivamatka sujui mukavasti ikkunapaikalla ja ylemmän kerroksen peräkannella ulkona. Onnistuin käyttämään tismalleen kaikki loput Norjan kruunut laivan kahvilassa ja tax-freessä. Tuli myös houkutus ostaa Color Line t-paita, nyt voi pyykkipäivääkin lykätä hieman edemmäs. ;-) Laiva oli muuten varsin täynnä, vaikka siihen mahtuu yli 1000 matkustajaa ja autokansikin löytyy. Pelkoa rannalle jäämisestä ei kuitenkaan ollut, vaikka ostinkin lipun vasta samana päivänä. Yksirunkoiseksi pikalaivaksi alus on varsin suuri.

Hirsthalsin sataman vieressä on seisake nimeltään Color Line. Sitä liikennöi yksityinen rautatieyhtiö. Juna toiseen suuntaan tuli hieman aiemmin, joten kävin pääteasemalla kääntymässä, kun tiesin että sama juna tulee takaisinkin. Päätepysäkki Hirsthalsiin oli tuolta Color Line seisakkeelta matkaa n. 100 metriä! En tiedä olisiko reililippu tuossa junassa kelvannut, mutta sillä mentiin. Kalustona oli uusi Desiro.

Hjørringissä vaihdoin DSB:n paikallisjunaan ja Aalborgissa tähän IC3:een. Tämä juna menee Kastrupiin asti, mutta jään pois Århusissa, jossa olen ensi yön. Täällä Jyllannin pohjoisosassa en ole ennen käynytkään. Loppui ne vuoret, nyt on tasaista! :-)

Majoituin illalla City Sleep-In hostelliin Århusissa. Pohjoisesta tullut junani ei saapunutkaan asemalle pohjoisesta vaan lännestä, jonka takia kävin ensin väärällä puolella asemaa. Onneksi en 50 metriä kauemmas ehtinyt mennä. Ilmankos niitä paria karttaan merkittyä S-asemaa ei tullessa näkynyt. Tuota yhtä lyhyttä rataosaa lukuunottamatta kaikki liikenne lähtee asemalta länteen. Respa oli vähäsanainen. Lisäksi vastassa oli tupakansavupilvi. Hyvästi Norjan savuttomuus. 6 hengen huoneessa ei ollut muita. Kello oli jo sen verran että kävin samantien nukkumaan.

Aamulla kiersin hieman Århusin kävelykeskustaa. Ostin asemalta aamupalaa ja hyppäsin jo puoli tuntia aiempaan Frederician junaan. Hyvä niin, sillä Frederician asemalla seisoi Railionin (ex DSB Godsin) EG-veturi. En ollut vielä saanut tuosta 6-akselisesta veturikomeudesta hyvää kuvaa.

Nyt mennään jälleen tutulla IC3-junalla. Olen matkalla Hampuriin hieman kiertotietä, sillä tuo Padborgin kautta kulkeva reitti on matkustettu monesti. Brammingista jatkan Tønderiin ja sieltä edelleen Saksan Niebülliin. Sieltä jatkan Hampuriin vielä toistaiseksi DB:n liikennöimällä RE-junalla. Westerlandin liikenne siirtyy jatkossa yksityiselle, joka voitti tarjouskilpailun.

Eilen kuitteja siivotessäni taisin keksiä syyn miksi Norjan Burger Kingissä ruoka oli kalliimpaa ravintolassa kuin mukaan otettaessa. Ravintolassa ruoan arvonlisävero on huimat 25%, mutta mukaan otettaessa vain 11%. Maassa maan tavalla.

Bramming-Tønder-juna oli jostain kumman syystä lähes vartin myöhässä. Liikennettä hoitaa Arriva uusilla dieselmoottorivaunuilla. Juna Niebülliin odotti Tønderissä, mutta Hampurin juna ei enää odottanut tätä Niebüllissä. Otin seuraavan junan kohti Hampuria, eli puolen tunnin päästä lähteneen RB:n Husumiin. Päätin sitten kiertää vielä vähän lisää. Jatkoin Husumista Hampurin junalla vain Heideen asti, jossa vaihdoin Neumünsteriin menevään junaan. Tuossa yksityisen firman dieselmoottorivaunussa pystyi kuuntelemaan musiikkia kuulokkeilla. Osa kanavista oli radioita ja osa taisi tulla CD:ltä. Yhdeltä kanavalta tulikin mukavan menevää poppia. Ihan hyvää palvelua paikallisjunassa.

Juna, jolla jatkoin Neumünsteristä Hampuriin oli myöhässä vajaan 10 minuuttia. Sen takia perässä tuleva ICE päästettiin ohi Elmshornissa. Se saatiin kuitenkin myöhemmin kiinni, kun ilmeisesti leikkivät lapset (?) pysäyttivät koko rataosan liikenteen hetkeksi. Ei Hampurissa kuitenkaan oltu kuin vartti myöhässä.

Hampurin päärautatieasemalle on aina hienoa saapua. Sillä on jotenkin suuri symbolinen merkitys, on saavuttu Saksaan, suureen rautateiden maahan - tai lähdetty sieltä pois. Ensimmäinen Saksan junamatkakin päättyi tuohon halliin. Tuolloin 11-vuotias poika huomasi yhtäkkiä olevansa kuin keskellä Märklinin kuvastoa, suuressa hallissa, kaikkien niiden kuvastosta katseltujen mallien esikuvien ympäröimänä.

Jatkoin kuitenkin asemalta suoraan tänne Auf dem Stintfang -hostelliin. Kämppiksenä oli kolme saksalaista. Aluksi tuli juteltua yllättävänkin kauan saksaksi - mä en ole siinä kovin hyvä. Lopuksi kieli vaihtui englantiin. Yksi näistä oli arkkitehti, joka oli Hampurissa työhaastattelussa, mutta sai juuri töitä Kölnistä. Niistä kahdesta muusta toinen opiskeli kieliä, edelleen, vaikka oli jo selkeästi mua vanhempi. Toisesta ei ottanut selvää. Juttua näillä kaveruksilla kyllä riitti.

Tämän päivän ohjelmani saattaa alkuun kuulostaa hieman oudolta. Mutta mä menen käymään Berliinissä. Sen takia etten vielä ole matkustanut Hamburg-Berlin rataa viime joulukuussa valmistuneen 230 km/h parannuksen jälkeen. On kuulemma vauhdikasta menoa ICE-T:llä kallistellen. Eikä tuo matka kestä parhaimmillaan kuin 90 minuuttia.

Pesin aamulla pyykkejä hostellin pesukoneella ja kävin sitten parissa pienoisrautatiekaupassa katselemassa. Menin Altonan asemalle valitakseni Berliinin ICE:stä hyvän paikan, jollaisen sainkin. Kyyti oli tasaista ja kallistuskin oli niin pehmeä, ettei se oikein tuntunut 230 km/h:lta. Matkalla oli useampia 160-200 hiljennyksiä, mutta lyhyitä sellaisia.

Berliinissä kävin ulkomuistista muutamassa pienoisrautatiekaupassa ja tulin ostaneeksi pari tarjousvaunua. Lisäksi kävin joka vuotisella päärautatieaseman työmaakierroksella. Asemahallin viereen oli noussut vielä korkeampia teräsrakenteita. Kyseessä on Berliinin suurin rakennustyömaa, esimerkiksi työmaanostureita on 8. Valmista pitäisi olla ensi vuonna.

Berliinissä väistämättä tulee ajettua myös Stadtbahnia pitkin. Siinä on sellaista mukavaa eurooppalaista tunnelmaa, kun keskellä Berliiniä kulkevaan S-Bahniin tulee katusoittajia iso ryhmä ja vierellä kulkee samaa matkaa EuroCity, joka on tulossa Amsterdamista.

Paluumatkaa varten menin Ostbahnhofille, jälleen varatakseni hyvän paikan. Tähän suuntaan 2. luokan Panorama Lounge kulkee etupäässä ja sainkin sieltä paikan. Mukava oli katsella menoa ohjaamon ikkunan läpi. Lisämaksua ei tarvinut maksaa kumpaankaan suuntaan.

Jännää muuten että esim. norjalaisissa hostelleissa ei näkynyt lainkaan norjalaisia, mutta Hampurin hostellissa ei tuntunut muita olevankaan kuin saksalaisia. Toisena yönä sentään yksi australialainen kämppis saksalaisten lisäksi. Mun piti vaihtaa huonettakin välillä, kun sama huone ei ollut koko aikaa vapaa.

Tänään aamulla menin S-Bahnilla suoraan Hamburg-Altonan asemalle. Suunta oli kohti Nürnbergiä. Halusin matkustaa "vanhalla" ICE1:llä, sillä niiden saneerausohjelma on alkanut. ICE1 Hannover-Würzburg-suurnopeusradalla, siinä vaan on sitä jotakin. Vaikka uusi ICE3 Köln-Frankfurt-radalla onkin sitä moderneinta, niin tuossa "vanhassa" kiehtoo jokin.

ICE:stä oli varattu todella paljon paikkoja. Varatut paikathan on Saksassa merkitty. Vaunussa 7 kaikki paikat olivat myymättömiä. Se sattui kuitenkin olemaan ICE2:n vaunu. ICE1:ssä nimittäin vaunu 7 ei ole vakio, vaan se vaihtelee rungosta riippuen. Halusin matkustaa juuri ICE1:ssä, joten menin viereiseen vaunuun, jossa oli hyttejä vapaana. Yllättäen sain istua hytissä yksin Kassel-Wilhelmshöheen asti.

Ensimmäistä kertaa konnari peri multa ICE-lisämaksun, 20 euroa. Elämä on. Vaan paljon on tullut säästettyä, kun en ole niitä etukäteen ostanut, vaan mennyt tuurilla. Matka sujui perinteisen mukavasti nopeuden ollessa parhaimmillaan 250 km/h. Hampurin ja Hannoverin välillä tuli vastaan jonkun uuden puolivalmiin junan siirtoajo, näytti Kööpenhaminan S-bahn-junalta.

Nürnbergissä pidin parin tunnin ruokatauon. Maredosta sai maukkaan pippuripihvin oluen kera ja terassilla paistoi aurinko. Nyt matka jatkuu EuroCityllä Itävallan Linziin. Vilkasta tuntuu olevan liikenne tällä radalla, varsinkin tavarajunia tulee tiheään vastaan.

Täällä Linzissä olen majoittunut edulliseen hotelliin yhden hengen huoneeseen. Tämä sijaitsee hyvin lähellä asemaa, mutta keskustaan on hieman matkaa. Varasin tämän aluksi kahdeksi yöksi, mutta kun tilaakin oli, päätin olla vielä kolmannen yön.

Olen junaillut ympäri Itävaltaa pari päivää. Kävin aamulla kysymässä aikataulukirjaa asemalta. Lähialueen junat löytyivät kahdesta opuksesta, jotka sain ilmaiseksi, vaikka niihin oli painettu hinnaksi 2 e/kpl.

Lähdin Linzistä Stainach-Irdingiin, kiertäen Attnang-Puchheimin kautta. IC-junan keulilla oli autovaunuja, sitten Salzburgin päivävaunut ja perässä päivävaunut, jotka irroitettiin junasta kesken matkan eri suuntaan. Yksi pätkä mentiin bussilla ratatöiden takia. Maisemat olivat taas komeita, vuoristoa.

Junat olivat hieman myöhässä, mutta vaihtoyhteydet säilyivät. Jatkoin Leobeniin. Siellä nousin Wienin IC-junaan, joka oli varsin täynnä, eikä ikkunoita saanut avattua. Edessä oli Semmeringbahn, jonka maisemista halusin nauttia. Päätin mennä tuolla IC:llä vain Mürzzuschlagiin asti. Siellä käväisin kaupungilla ostamassa hieman evästä. Jatkoin sitten paikallisjunalla, jossa oli tilaa ja avattavat ikkunat, kuten arvelin.

Paikallisjunalla pääsi Wiener Neustadtiin asti, jossa vaihdoin perässä tulleeseen EC:hen. Sillä menin Wien Meidlingiin, josta edelleen S-Bahnilla Wien Hütteldorfiin. Sieltä palasin IC:llä Linziin. Illalla kävelin Linzin keskustaan ja kävin Tonavaa katsomassa. Tulin takaisin raitiovaunulla, Kurzstrecke-lippu maksoi 80 senttiä. Tulipa matkustettua Linzin ratikallakin ja siihen aikaan väsyttikin jo.

Tänään matkustin ensin Salzburgiin, josta jatkoin Bischofshofeniin. Siellä kiertelin kaupunkia ja kävin pizzalla. Lopulta päädyin kävelemään ylös mäkihyppyareenalle asti. Sinne ilmestyi myös ÖBB:n bussi, vaikkei pysäkkikylttiä näkynytkään missään. Menin kysymään kuljettajalta, josko sillä pääsee asemalle ja kauanko kestää, ettei se kamalasti kierrä. Kuski sanoi että pääsee, joten aloin kaivamaan lompakkoa ostaakseni lipun. Kuski tuumi vain että se on ok, pääsin sitten ilmaiseksi.

Bischofshofenista jatkoin IC:llä Selzthaliin. Juna oli 4020-sarjan moottorijuna, joka ei ulkoapäin näytä yhtään IC:n tasoiselta junalta. Sisään mentyäni luulin ensin tulleeni 1. luokan vaunuun. Istumajärjestys oli 1+2 ja penkit kuin sohvia. Sangen mukavia, tuli mieleen vanhat suomalaiset siniset 1. lk. vaunut. Kyseessä oli kuitenkin 2. luokan vaunu.

Selzthalissa tuo juna liitettiin toiseen samanlaiseen, joka oli tullut Linzistä. Jatkoivat sitten yhdessä Graziin. Itse olin menossa Linziin. Juna saapui ratatöiden takia n. 20 min myöhässä. Juteltiin yhden itävaltalaisen kanssa kaikenlaista odotellessa, Suomesta ja Itävallasta, säästä, juomista ja muusta. Tyttö jatkoi sillä toisella junanpuoliskolla seuraavalle asemalle ja mä menin siihen toiseen puoliskoon. Jotain teknisiä ongelmia oli, mutta tämäkin junan puolisko saatiin lopulta liikkeelle noin puoli tuntia myöhässä. Eipä tuo myöhästyminen mitään haitannut, matka sujui mukavasti vuoristomaisemia katsellessa. Nyt olen taas Linzissä ja mietin josko kävisi vielä kaupungilla vai joko sitä kohta nukkumaan...

Lähdin sitten eilen illalla pariksi tunniksi kaupungille kiertelemään ja maistamaan yhden itävaltalaisen oluen. Gösser Bier oli kohtalaisen hyvää. Tosin mun olutarvostelut kannattaa jättää omaan arvoonsa, kun esim. suomalainen kalja ei juurikaan ole minun makuuni.

Tänään matkustan Linzistä Baseliin. Monesta mahdollisesta reitistä oli jopa hieman vaikea valita. Kartalta katsoen suorimmalla reitillä on osan matkaa bussikorvaus ja olen matkustanut sieltä viimeksi viime kesänä. Niinpä olen nyt menossa Nürnbergiin, josta jatkan IC:llä näiltä näkymin Stuttgartiin. Sieltä menisin mieluiten ICE-T:llä Zürichiin, mutta tähän aikaan on tyydyttävä Pendolino ETR470 Cisalpinoon. Zürichistä taisikin tuohon aikaan päästä Baseliin oikein ICE-kyydillä.

Nousin tähän ICE1:een suoraan vaunuun 7. Tämä vaunu on jälleen myymättä ja vaununa on ICE2:n vaunu. Otin täältä kivan paikan, mutta kävin katsomassa olisiko muualla ollut tilaa, jotta olisi päässyt vielä saneeraamattomalla ICE1-vaunulla. Täysiä olivat, kuten kuvasta näkyy. Vaunun 6 hytitkin olivat taas myymättä, mutta jo täynnä. No, käyhän tämä ilmajousitettu vaunukin vanhemman puutteessa. :-)

Saksan puolella DB:n konnari oli taas virkaintoinen ja myi lisämaksun. Mietin kuin kalliiksi lysti taas tulee, mutta eipä tullutkaan. Lisämaksu oli kokonaisen euron! Selvästikin lisämaksu on jossain suhteessa hyötyyn. Täällähän ICE ei tuo nopeusetua, kun rata sallii vain 160 km/h. Kuuntelen radiota kuulokkeilla ja siellä kerrottiin juuri 16 km pituisesta Stausta jollain Autobahnilla. Siellähän seisovat. Tämä ICE kulkee oikein mukavasti!

Virkaintoisia olivat myös saksalaiset rajatarkastajat. Kysyivät nimittäin paperit kaikilta matkustajilta sen jälkeen kun tultiin Itävallasta Saksaan. Syynäsivät munkin passini oikein tarkasti. Kyllä, minä se olen siinä kuvassa, ei se nyt edes niin vanha kuva ole...

Yleensä turistit kysyvät neuvoa paikallisilta, mutta nyt on taas mennyt toisinpäin. Muutaman kerran tämän reilin aikana multa on kysytty mm. lipunmyyntiä ja aikatauluihin liittyvää. Hauskinta on että olen aina osannut vastata ja vieläpä paikallisella kielellä.

ICE saapui Nürnbergiin minuutin etuajassa. Vaihto oli nopea, menin suoraan IC:n ohjausvaunupäähän, jossa arvelin olevan tilaa ja hyvinhän sinne mahtui. Muutoin juna olikin aika täynnä. Koska kaikki päivän vaihdot olivat nopeita, hieman turhankin sujuvia, ei ruokatauolle jäänyt aikaa. Menin katsomaan IC:n BordBistron tarjotaa, joka oli nimeensä nähden hyvä. Ravintolavaunun hyväntuulinen Sandra pyöräytti mulle chili con carnen ja Warsteineria kyytipojaksi.

Stuttgartissa oli jälleen nopea vaihto. Suuntasin vanhasta tottumuksesta suoraan Cisalpinon viimeiseen vaunuun, josta sain oikein hyvän paikan. Sähköinen ikkunaverho oli hieman jumissa, mutta kyllä se siitä kun vähän auttoi... Kallistus toimi ja oli melko ahkerassa käytössäkin heti alkumatkasta.

Jostain syystä alkumatkasta tehtiin ylimääräinen pysähdys ja pari muutakin pysähdystä venyi. Singenissä kun junan suunta vaihtuu, piti Pendolino käynnistää ainakin kahdesti, ennen kuin se suostui toimimaan. Matkustamosta nimittäin näkee hieman ohjaamoon, sillä väliovissa on ikkunat. Lopulta oltiin 20 minuuttia myöhässä. Saatiinpahan Sveitsiinkin yksi myöhästynyt juna. ;-) Papereita ei tällä kertaa kysytty ollenkaan, vaikka mentiin sentään EU:n ulkopuolelle.

ICE, jolla ajattelin mennä Zürichistä Baseliin ei toki odottanut. Vaan eihän se mitään, kun Sveitsissä junia kulkee ja ICE:lläkin oli matkustettu viimeksi aamulla. Mulla oli suoranaisia vaikeuksia osata päättää minkä vaihtoehdon Baseliin ottaisin. Päädyin suoraan InterRegioon, jossa oli kalustona kaksikerroksisia IC2000-vaunuja. Juna oli sveitsiläiseen tapaan ajallaan.

Baselissa majoittauduin tähän Basel SBB -aseman vieressä olevaan hostelliin. Tämä on sikäli erikoinen, että on vain yhden ja kahden hengen huoneita. Hintakin toki sen mukainen, kuitenkin siedettävä. Tämä huone on iso, tavan hostellissa tällaiseen majoittuisi 6-8 henkeä. Mutta ehdottomasti parasta on ikkunasta avautuva näkymä - suoraan aseman ratapihalle! Junia kulkee yhtenä virtana ja kalusto on monipuolista. On sveitsiläistä ja saksalaista ja kauempaakin. ICE:täkin on näkynyt parhaimmillaan kolme yhtä aikaa.

Lisäksi majoituksen hintaan kuuluu lippu paikallisliikenteeseen. Kävin äsken asemalla iltapalalla ja jatkoin kaupungille. Kävelin aina Rhein-joelle asti. Paluumatkalla hyödynsin heti lippua. Menin lähimmälle pysäkille, oikea linja asemalle luki isolla kyltissä ja juuri kun olin katsomassa aikataulua, ratikka saapui.

Baselin uudet matalalattiaratikat ovat todella pitkiä. Pisimpiä mitä olen nähnyt, vertoja vetää korkeintaan Montpellierin ratikat. Nyt olen täällä hostellilla, kirjoitan tätä ja toisella silmällä katselen junia, ratikoitakin näkyy. Alkaa tosin olla aika siirtyä katselemaan unia, eikä junia...