Interrail 2004

Matka alkoi edellisenä iltana kotoa Jokelasta. Riihimäellä hyppäsimme illan hämärässä P 69:ään. Makuuvaunuksi sattui sarjansa ensimmäinen edustaja, CEmt 24001 vuodelta 1970. Aamulla hyppäsimme junasta ulos Kemissä. Matka jatkui linja-autolla, joka ei sekään ihan uusi ollut. Menimme vain Tornioon asti, koska halusimme kävellä Haaparantaan. Rajamuodollisuuksista ei ollut tietoakaan ja noin kilometrin kävelyn jälkeen olimme Haaparannan bussiasemalla. Päätimme jatkaa matkaa Luulajaan jo heti seuraavalla bussilla. Rajan puolella kalusto vaihtuikin heti uudempaan ja kaksikerroksisen bussin yläkerran etupenkiltä kelpasi maisemia katsella.

Luulajassa suuntasimme ensimmäiseksi rautatieasemalle. Aseman kahvilan toimintaan kuului myös matkatavaroiden säilytys ja jätimme rinkkamme sinne. Kevein askelin lähdimme kaupungille syömään. Suomea kuuli puhuttavan turhankin paljon ja Tiimarikin muistutti Suomesta. Kaupunkikierroksen hupaisin anti oli kadun ylittävälle jalankulkusillalle tehty hissi, jonka ylätason ovessa oli lappu "Varning! Hissdörren kan öppnas utan att hissen är uppe !!!!". Emme pudonneet hissikuiluun vaan jatkoimme kaupan kautta takaisin asemalle.

Asemalla oli vielä aikaa katsastaa hieman ratapihaa ja muuten vain hengailla ja toivoa malmijunan ilmaantumista. Lopulta junarunkomme kasattiin ratapihalta ja tuotiin laituriin. Olimme varanneet lepovaunusta paikat Tukholmaan kello 16.25 lähtevään Connexin liikennöimään yöjunaan. Lepovaunu oli vuodelta 1985, sisustus tosin vaikutti hieman vanhemmalta. Juuri kun olimme asettautumassa kodiksi hyttiimme, yllätti se kauan kaivattu malmijuna jättimäisen IORE-veturin vetämänä! Pian meidänkin matkamme alkoi. Bodenissa veturi vaihdettiin toiseen päähän ja saimme seuraksi vaeltamassa olleet isän ja pojan.

Uumajassa poikkeaminen oli mielenkiintoinen tapahtuma. Poikkesimme ensin pääradalta kolmioraidetta pitkin Uumaajan johtavalle radalle. Uumajassa suunta vaihtui ja lähdettiin samaa rataa takaisin. Paluumatkalla meillä oli junakohtaus perässä tulevan junan kanssa! Lopulta kolmioraiteen toista reunaa takaisin pääradalle, Vännäsin asemalle. Vännäsistä tulikin Väntnäs, lähteä olisi pitänyt jo kauan sitten mutta juna vain seisoi. Lopulta kerrottiin että edessä oli ratatöitä, joiden takia emme päässeet jatkamaan matkaa. Asemalla oltaisiin vielä pari tuntia ennen kuin rata saataisiin auki. Perässä tuleva yöjunakin oli saapunut viereiselle raiteelle ja toisella puolella seisoi tavarajunia. Pieni kävely laiturilla ja sitten nukkumaan. Lepovaunu oli varsin kotoisa.

Yöllä sai nukuttua kohtalaisesti. Välillä heräsin ja juna liikkui. Hienoa. Sitten kun heräsin uudelleen juna liikkui toiseen suuntaan. Kummallista, taasko suuntaa piti vaihtaa. Aamulla joskus kuuden aikaan heräsimme ja oltiin taas paikallaan. Miikka kurkisti ulos ikkunasta nähdäkseen aseman nimen. Kyltissä luki Vännäs! Edelleen! Konnari kertoi että ratatyökone oli suistunut ja että matka jatkuisi kahdeksalta aamulla. Jälkikäteen selvisi että ilmeisesti raiteentukemiskone oli suistunut muutaman aseman päässä välillä Öre älv - Högbränna. Kai sitä sitten yöllä ensin luultiin että päästään läpi, mutta ei sitten päästykään ja palattiin Väntnäsiin, kun siellä on matkustajille laituri. Lisäksi aamulla molempien junien henkilökunta kävi paikallisessa kaupassa ostoksilla! Juniin tuotiin ruokaa kolme ostoskärryllistä. Matkustajat kutsuttiin ravintolavaunuun, jossa oli tarjolla ilmainen aamiainen. Aika tarkalleen kahdeksalta junakin nytkähti jälleen liikkeelle, yli 10 tuntia myöhässä aikataulusta.

Maisemat radalla olivat mahtavia. Olisikin ollut sääli nukkua niiden ohi! Alkumatkasta kohtauspaikat olivat täynnä junia, jotka kaikki odottivat omaa vuoroaan vauriopaikan ohi. Matka sujui mukavasti kun vauhtiin oli päästy. Ravintolavaunussa saattoi käydä syömässä, mitä milloinkin oli tarjolla. Connexin henkilökunta teki kyllä parhaansa ja käytti kaiken luovuutensa järjestääkseen ravintolavaunuun tarjottavaa. Junan ravintolavaunut olivat hienoja, ne oli sisustettu vanhan ajan tyyliin. Lähin vastine Suomesta olisi Höyryveturimatkojen salonkivaunut. Gävlen asemalta lastattiin kyytiin päivällinen koko junalle. Paahtopaistia.

Myöhästyminen sekoitti tehokkaasti jatkoyhteydet. Olimme varanneet tälle aamulle paikkaliput Köpikseen ja illaksi majoituksen Hampurista. Connex lupasi järjestää paikkalipun, mutta majoitus jäi omaksi tappioksi. Konnarin avustuksella saimme lainaksi hostellikirjan ja varasin puhelimitse majoituksen Kööpenhaminasta. Tukholmaan saavuimme 10 tuntia ja yhden minuutin myöhässä. Yli vuorokausi junassa oli päättynyt. Takana oli yksi mielenkiintoisimmista ja erikoisimmista junamatkakokemuksistani. Ja kaikesta huolimatta - nimenomaan positiivisessä mielessä!

Tukholmassa suuntasimme ensimmäiseksi Connexin toimipisteeseen lukuisten muiden matkustajien kanssa. Saimme sieltä korvaavat paikkaliput seuraavalle yhteydelle kohti Kööpenhaminaan. Eikä hullumpaa, sain paikkani 1. luokasta! Odotus ei ollut pitkä, Ruotsin kruunut ehti vielä vaihtaa Tanskan vastaaviin. Junassa junaemäntä toi ensin kuulokkeet radion kuuntelua varten. Kuulokkeiden jälkeen oli vuorossa iltapala. Kuvittelin ensin ettei Connexin tarjoamien ruokien jälkeen ollut nälkä, mutta hyvin ne SJ:nkin eväät maistuivat! Matka sujui leppoisasti, kahtasataa kallistellen, ikkunasta maisemia katsellen ja musiikkia kuunnellen. Ennen ei Ruotsin läpi matkustaminen ollutkaan niin nopeantuntuisesti sujunut. Ulkona tosin oli hieman harmaa sää.

Juna saapui Malmöön yli viisi minuuttia etuajassa. Sen ansiosta ehdimme vaihtaa Öresundstågetiin, jonka lähtöaika oli 3 minuuttia ennen kuin meidän junamme aikataulunmukainen tuloaika. Öresundståget lähtikin sekunnilleen ajallaan. Konnari oli ovella kyttäämässä, eikä edes lehtiä laiturille pudottanut matkustaja ehtinyt käydä lehtiään hakemassa. Täällä ollaan täsmällisiä. Aiempi yhteys kelpasikin, sillä kello oli jo melkein yksitoista illalla ja edessä oli vielä löytäminen perille hostelliin Kööpenhaminassa. Tiesin onneksi mennä junalla suoraan Nørreportin asemalle, josta pääsee metroon. Päärautatieasemalta ei nimittäin ole vaihtoa metroon. Metro tosin oli tuon aseman kohdalta suljettu ratatöiden takia. Metroa korvaavan bussin pysäkki löytyi kuitenkin helposti metron neuvontahenkilön avustuksella. Korvaavia busseja tuntui kulkevan puolikahdeltatoista illalla useammin kuin Suomessa päivällä! Parin pysäkin päästä vaihdettiin metroon. Kööpenhaminan metro on avattu vuonna 2002 ja sen kulku on täysin automaattista. Metrosta voi lyhyesti todeta että se on hienoin metro millä olen ikinä matkustanut. Bellacenterin metroasemalta oli noin puolen kilometrin kävelymatka hostelliin. Karttaa meillä ei ollut, kun alunperin Kööpenhaminassa oli tarkoitus viipyä vain pienen metroajelun verran ja jatkaa sitten matkaa. Hostelli löytyi kyllä ongelmitta, koska metroasemalla oli riittävä kartta. Olimme hostellilla puoli yhdeltä yöllä. Saimme oikein kahden hengen huoneen ja uni maistuikin pitkän, mutta tapahtumarikkaan päivän jälkeen.